Elossa olevat voikot (= voikoksi tunnistetut) suomenhevoset:

Linkit Sukupostiin, jossa tarkemmat sukutiedot ja osalla kuvia
t. Halokeeni, s. 1984 (i. Holotna, e. Eri-Loikko - isä voikko)
t. Täti Moonika, s. 1985 (i. Holotna, e. Lilli - isä voikko)
t. Lantin Lento, s. 1991 (i. Hilurin-Lento, e. Helssa - emä voikko)
o. Ukkosen Poika, s. 1998 (i. Pikku-Ukkonen, e. Täti Moonika - emä voikko)
o. Auringon Loiste, s. 2002 (i. Hilute, e. Täti Moonika - emä voikko)
o. Voiveikko, s. 2002 (i. Tähti-Tili, e. Halokeeni - emä voikko)
t. Auringon Säde, s. 2003 (i. Ukkosen Poika, e. Kastanja - isä voikko)
t. Auringon Ihme, s. 2004 (i. Vahto, e. Täti Moonika – emä voikko)
t. Henni Vanillini, s. 2005, i. Ukkosen Poika, e. Ruutu-Raita (voikko isä, geenitesti 10.6.2008 vahvisti värin)
o. Tuuvan Herpertti, s. 2005 (i. Ukkosen Poika, e. Jesmilla - isä voikko)
t. Aamun Paiste, s. 2006 (i. Auringon Loiste, e. Sanita - isä voikko)
t. Apilan Viola, s. 2006 (i. Ukkosen Poika, e. Virma - isä voikko)
o. Elovalkea, s. 2006 (i. Ukkosen Poika, e. Pikku-Pilvi - isä voikko)
o. Feeliksi Kuu, s. 2006 (i. Auringon Loiste, e. Retkutar - isä voikko)
o. Hopeahämy, s. 2006 (i. Ukkosen Poika, e. Tittan Taika - isä voikko)
t. Huiskun Hohde, s. 2006 (i. Ukkosen Poika, e. Huimatar - isä voikko)
o. Liinakon Velho, s. 2006 (i. Ukkosen Poika, e. Hessin Mamba - isä voikko)
r. Poika-Silveri, s. 2006 (i. Ukkosen Poika, e. Joku Nelli - isä voikko)
o. Rillukko, s. 2006 (i. Ukkosen Poika, e. Rilla Lai - isä voikko)
o. Tvillikko, s. 2006 (i. Ukkosen Poika, e. Hirsimaan Venla - isä voikko)
t. Gaalaliina Kuu s. 2007 (i. Auringon Loiste, e. Tittan Tellervo - isä voikko)
t. Gilda Kuu s. 2007 (i. Auringon Loiste, e. Lilli-Pekku - isä voikko)
t. Gummatar Kuu s. 2007 (i. Auringon Loiste, e. Liekku - isä voikko)
o. Hennin Sademies s. 2007 (i. Ukkosen Poika, e. Ruutu-Raita - isä voikko)
t. Hennin Sadepisku s. 2007 (i. Ukkosen Poika, e. Sone - isä voikko)
t. Lakeuden Lumous s. 2007 (i. Ukkosen Poika, e. E.V. Bellan Tähti - isä voikko)
t. Larjan Voikukka s. 2007 (i. Voiveikko, e. Vamppi - isä voikko)
o. Piirron Voikko s. 2007 (i. Piirron Sopu, e. Klaava - emä rautiaaksi tunnistettu voikko)
o. Sinitorpan Cumu s. 2007 (i. Auringon Loiste, e. Tuuliliina - isä voikko)
r. Tukkilan Toivo s. 2007 (i. Ukkosen Poika, e. E.V. Komeetta - isä voikko)
o. Hillan Jarran s. 2008 (i. Ukkosen Poika, e. Unelma-Jarru - isä voikko)
t. Hillevi Harmaja s. 2008 (i. Ukkosen Poika, e. Hildy - isä voikko)
o. Preussi s. 2008 (i. Ukkosen Poika, e. Ponsiliina - isä voikko)
o. Tittan Thor s. 2008 (i. Ukkosen Poika, e. Tittariina - isä voikko)

Ruunivoikot suomenhevoset:

o. Autere s. 2006 (i. Humeeti, e. Halokeeni - emä voikko, isä tummanruunikko)
t. Palome s. 2007 (i. Ukkosen Poika, e. Missappee - isä voikko, emä punaruunikko)

Väärin tunnistetut voikot:

r. Salama-Poika, s. 1999 i. Liptus, e. Täti Moonika (tunnistettu rautiaaksi, voikko emä)
t. Klaava, s. 2002, i. Tähti-Tili, e. Lantin Lento (tunnistettu rautiaaksi, voikko emä)

VOIKKO ELI PALOMINO

Voikko eli palomino on monilla nk. alkukantaisilla eli vähemmän jalostetuilla hevosroduilla yleinen väri. Se on melko tavallinen mm. eestinhevosilla ja islanninhevosilla. Tyypillisimmillään voikon karvapeite on kauniin kullanvärinen ja jouhet vaaleat tai harmahtavat. Sävyjä ja variaatioita löytyy runsaasti. Voikko varsa syntyy usein sinisilmäisenä, mutta silmät tummuvat melko pian. Vastasyntyneen voikon karvapeite on erittäin vaalea, joskus jopa hieman harmahtava. On kuitenkin tapauksia, joissa voikko on syntynyt rautiaan näköisenä, mutta vaalentunut myöhemmin.

(Mielenkiintoista lisätietoa väristä: ks. esim. www.hevosmaailma.net; myös yhdysvaltalaisilta palomino-sivuilta löytyy paljon tietoa väristä, sen historiasta ja eri variaatioista: ks. esim. www.palominohorseassoc.com tai www.palominohba.com)

Ympäri maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa, palomino on myös suosittu jalostuksen kohde, jopa siinä määrin, että osa palomino-värisistä hevosista rekisteröidään omaksi "värirodukseen". Palominoharrastusta löytyy myös mm. Kanadasta, Ranskasta ja Isosta-Britanniasta. "Kultainen hevonen" tunnetaan kautta historian; siitä löytyy hajanaisia tietoja jo vuosisadoilta ennen ajanlaskun alkua, ja mm. ristiretkien aikoina palominojen kerrotaan kunnostautuneen taistelukentillä. Espanjan kuningatar Isabella ihastui väriin ja hankki sata palominoa omistukseensa. Hän oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että palomino löysi tiensä Uudelle Mantereelle eli Amerikkaan (hänen nimestään muuten juontaa palomino-värin yksi nimitys "isabella").

VOIKKO SUOMENHEVONEN

Suomenhevosella voikko väri on yhä harvinainen. Nyt näyttää kuitenkin lupaavasti siltä, että voikko suomenhevonen saadaan säilymään. Kun Ukkosen Poika vuonna 1998 syntyi, voikkoja oli (sen lisäksi) jäljellä enää kolme. Syy värin harvinaisuuteen löytyy historiasta: suomenhevosesta haluttiin 1900-luvun alun kansallisuusaatteen innoittamana luoda ulkonäöltään yhtenäinen kansallisrotu. Suomen Senaatti päätti vuosisadan alkupuolella nk. puhdasjalostuksen periaatteista, joiden avulla suomenhevosen ulkonäköä ja väritystä pyrittiin yhtenäistämään. Rautiaasta haluttiin tehdä suomenhevosen valtaväri - ja tässä myös onnistuttiin. (Rautiaalla ei muuten saanut olla liikaa valkoisia merkkejä.) Muut värit, kuten kimo, voikko, kirjava ja musta haluttiin karsia pois, koska näiden värien epäiltiin kertovan vieraan rodun vaikutuksesta. Kasvattajat alkoivat karttaa voikkoa väriä - eihän voikkoa hevosta saanut rekisteriin, kantakirjasta puhumattakaan.

Voikon värin alkuperää jäljittäessäni olen seuraillut ainoan tunnetun voikon suomenhevossuvun vaiheita 1800-luvulle. Viitteitä "vieraan rodun" vaikutuksesta ei ole ollut nähtävissä, tosin monien hevosten tiedot ovat puutteellisia.
Käsitteet "rotu" ja "puhdasrotuinen suomenhevonen" ovat kuitenkin kansallisen rotumme jalostuksessa uusia. Anna Karhila kirjoittaa mielenkiintoisilla kotisivuillaan suomenhevosen väreistä (www.karhila.net/anna/varihistoria.php) mm. näin:
"Miten ja miksi rautiaasta tuli lopulta hallitsevin väri, vaikka se geneettisestikin on väreistä väistyvin? Syynä ovat ennen kaikkea vuosisadan alussa alkaneen puhdasjalostuksen aatteet. Kun 1870- luvun risteytyskokeilut norfolk-hevosten kanssa epäonnistuivat, puhdassiitoksen aate nousi lopullisesti ohi muiden. Turussa perustettiin Hevossiitosyhdistys Hippos jo vuonna 1894 nimenomaan puhdassiitosta edistämään. Kantakirja avattiin reilut kymmenisen vuotta myöhemmin vuonna 1907, ja senkin tavoitteena oli kirjata mahdollisimman aitoja, vierasverisyydestä puhtaita hevosia. Hevosten sukua oli vapaiden yhteislaitumien aikaan vaikea todistaa, joten puhdasverisyyden ja kantakirjaan hyväksymisen tärkeimmäksi kriteeriksi nousi oikenlainen ulkomuoto."
Suomenhevosen väreistä löytyy kiinnostavaa tietoa myös Johanna Raution suomenhevossivuilta: www.havia.net/suomenhevonen/

Kävijälaskuri asennettu 4.10.2003

Kuvia EI luovuteta virtuaalitalleille!
Tekstien © Marjo Kylmänen
Webdesign ©Pet-Web 2003-2009